Artikkelissani ”Alkuraskauden oireet” kävin läpi ensimmäisiä oireita ja nyt on tarkoitukseni kertoa oireistani toisella kolmanneksella. Yleisesti keskikolmannekseksi mielletään raskausviikot 13-30.
Alkuraskauden oireet helpottaa
Tuntemani väsymys on helpottunut – mieli ja olotila on virkeämpi. Tuntuu että nyt jaksaa jälleen puuhastella jotain kotona.
Närästykseen minulla on edelleen lääkitys, mutta mahan polttelu on ehkä muutenkin alkanut helpottaa. Kokeilin pienentää lääkityksen annostusta, mutta ainakaan vielä (raskausviikolla 15) se ei onnistunut. Siispä palattiin aiempaan annostukseen.
Ruoka alkaisi jälleen maistua, kunhan tietäisi mitä tuolta närästykseltä pystyisi syömään. Yhtenä iltana hain puolisolleni viikonlopuksi pitsan ja samaisessa paikassa silmäilin hampurilaisaterioita. Vesi herahti kielelle ja päätin, että meni syteen tai saveen, niin ostan itselleni hampurilaisen. Pyysin vain jättämään kurkun, tomaatin ja sipulin pois. Kotona kaavin enimpiä majoneeseja ja ketsuppia vielä pois, mutta vähän jätin maun vuoksi. Ai että oli hyvää! Pitkästä ainaa sai syödä jotain herkkua ja ilokseni huomasin ettei mahaa alkanut polttelemaan. Voi sitä riemua! Vielä kun keksisi jotain oikeaa ruokaa…
Rintoja ei arista enää yhtä pahasti kuin aluksi. Toki arkuutta on edelleen ja nännit tuntuu todella herkiltä, mutta näiden oireiden kanssa pärjää ilman sporttiliivejäkin.
Unettomia öitä on edelleen. Mahtaako ne edes loppua ennen kuin lapsi on turvallisesti omillaan?
Myös migreeniä ja rytmihäiriöitä on toisinaan, mutta ehkä hieman vähemmän kuin alkuraskaudessa. Luin että ihan normaaleilla terveilläkin äideillä saattaa tulla toisinaan rytmihäiriötuntemuksia, joita ei tarvitse säikähtää. Kannattaa toki neuvolassa mainita ettei mikään piilevä vaiva jää huomaamatta.
Kasvava vatsa
Hiljalleen vatsa alkaa kasvaa ja housunkaulus kiristää. Kannattaa jo kaivella kaapista tai hankkia hieman väljempiä vaatteita. Olin laittanut varastoon aiempien raskauksien aikaisia vaatteita, jotka kävin kaivamassa esiin. Muutenkin kävin läpi vaatekaappiani ja poistin toistaiseksi vaatteet, joita en todellakaan voi nyt pyöristyvän vatsan vuoksi käyttää. Ja pitihän minun hankkia yksi uusi äitiyspaitakin. Ihastuin ruudulliseen kauluspaitaan, jossa on nyöri rintojen alla. Odotan tilaisuutta, kun pääsen sitä ensikerran käyttämään. Miten suloiselta pyöreä masu siinä näyttääkään!
Häpyluuliitoskivut
Tässä on vaiva, joka pääsi yllättämään minut ensimmäistä lastani odottaessa. Taisin olla tuolloin jo kuudennella kuulla, kun tunsin nivusissa outoa tunnetta. Se ei ollut varsinainen kipu, mutta hieman epämiellyttävä kuitenkin. Ajattelin että ahkeralla lenkkeilyllä se siitä helpottaa. Tämä oli virhe! Pitkän kävelylenkin jälkeisenä aamuna en tahtonyt päästä sängystä ylös voimakkaan nivusia vihlovan kivun vuoksi. Sitkeänä sissinä sinnittelin ja menin kuuliaisesti töihin. Kiipesin hissittömän rakennuksen toiseen kerrokseen portaat ylös kiskomalla itseäni käsin kaiteesta. Työpisteelleni päästyä alkoi silmistä mustua. Ehdin laittaa lattialle makuulle ennen kuin taju olisi täysin lähtenyt. Siinä hetken makoiltuani ja työkavereiden pyöriessä huolestuneena ympärillä totesin, että tämä päivä taisi olla tässä. Sain soitettua vanhemmilleni (lapsen isäähän ei vointini kiinnostanut eikä töiltää olisi ehtinyt?!), jotka tulivat hakemaan minut ja veivät päivystykseen.
Päivystyksestä ohjasivat suoraan äitiyspolille, jossa hitaasti hammasta purren pääsin hoitajan avustuksella kapuamaan tutkimuspöydälle. Lääkärin tutkiessa ja häpyluutani painaessa pääsi huuto. Lääkäri totesi, että vaaraa ei ole, mutta kipu lähtee vasta synnytyksessä. Siispä määräsi sairaslomaa (noin 1,5 kk) äitiysloman alkuun saakka. Sain hakea omasta terveyskeskuskesta lainaan korsetin, joka tuki lantiota. Sen ja riittävän levon avulla toivuin sen verran, että normaalit kauppareissut alkoi onnistua. Melkoista ankkakävelyä se loppuaika kyllä oli.
Tuon raskauden jälkeen liitoskivut ovat alkaneet viikon 16 tietämillä. Osaan nyt suhtautua niihin kunnioittavasti. Hankin omaksi tukivyön, jota voin tarvittaessa käyttää. Jos oireet alkaa pahentua, käytän sitä kotona osan päivästä, mutta jos on helpompaa, niin käytän vain ulkona puuhastellessani ja koiria ulkoiluttaessa. Näin vaiva ei pääse ainakaan pahenemaan. En halua enää kokoea sitä järkyttävää kipua! Olen varmaan ollut näky, kun olen yrittänyt 10 minuuttia päästä sängyssä makuulle. Liikkeet olleet hitaampia kuin laiskiaisella.
Peräpukamat
Jossain raskausviikon 18 tietämillä aloin kärsiä tästä tutustusta vaivasta. Yksi syy on elimistössä lisääntynyt nestemäärä, mutta taustalla on aiemmissa synnytyksissä tulleet vauriot . Samat vanhat tuttavat alkavat ilmoitella olemassaolostaan. Istumatyöni ei tietenkään asiaa helpota. Onneksi tähän vaivaan löytyy apteekista apua!
Liikkeiden tunteminen
Enpä enää muista millä viikolla ensimmäisessä raskaudessa aloin tuntea sikiön liikkeitä, mutta näissä sitä seuranneissa liikkeet ovat alkaneet tuntua viikon 16 tietämillä.
Joskus ensimmäiset liikkeet ovat olleet kuin perhosen lepatusta käsien välissä, mutta nyt tuntui selvästi pari terhakasta potkua. Olin autossa ja housun kaulus sekä turvavyö taisi painaa liikaa ja asukille tuli ahdasta. Sen jälkeen on tuntunut silloin tällöin kevyttä liikehdintää.
Liikkeet ovat tuntuneet jokaisessa raskaudessa hieman erilaisilta. En tiedä onko yhtenä syynä ollut esim. ongelmien aiheuttamat sivuoireet tms., mutta ainakin tämä kaveri vaikuttaisi yhtä rauhalliselta kuin aiemmin saamani lapsi. Toivotaan parasta!